Paluu arkeen

Niinhän siinä sitten kävi, että viime viikko vierähti sairastuvalla. Keuhkoputkentulehdus iski huolella ja välillä käytiin kirjaimellisesti vetämässä happea sairaalan puolella. Lääkkeet olivat onneksi tujut ja jälleen ollaan jaloillaan. Apteekkari joutui ihan varmistamaan lääkäriltä, että annostus meni oikein, kun oli kuulemma 20-kertainen annostus normaaliin nähden.

Tänään sitten palattiin työelämään kiinni ja pääsi kokemaan millaista Paul Blartin elämä ostarikyttänä on. Segwayta ei kyllä ollut käytössä, vaikka olisi tarpeen ollut. 30 162 askelta tuli otettua kahdeksan tunnin vuoron aikana. Tämä hyvin kuvastaa mitä tuli vuoron aikana tehtyä. Vuoron alettua kävimme ensin käynnistämässä rullaportaat ja tämän jälkeen alkoi partiointi käytävillä ja liikkeissä. Adhd-potilaana tuli käveltyä koko päivän ja paikallaan ei juuri tullut oltua. Ymmärtääkseni hieman erilainen lähestymistapa verrattuna Suomeen, jossa harjoitetaan kameravalvontaa huomattavasti enemmän.

Kirous pysyy edelleen voimissaan ja jälleen oli normaalia hiljaisempi päivä. Ehkä minun läsnäolo rauhoittaa tai jotain, kun osuu aina hiljaiset päivät omalle kohdalle. Muutamia päivän tapahtumia voisin nostaa esille. Yksi näpistäjä oli liikkeellä ja hän onnistui asiakkaan lompakon nappaamaan. Harmittavasti tieto tästä tavoitti meidät vasta reilun tunnin jälkeen ja asialle ei juurikaan voinut tehdä mitään. Asiakasta kehoitettiin kuollettamaan kaikki korttinsa ja tekemään rikosilmoitus, jotta saadaan myös mahdolliset videotallenteet käyttöön.

Toisena mainittavana asiana nousi esille kahden turistin ilmoitus Suomessakin esiintyvästä kuuromykkä-huijauksesta. Olivat ilmeisesti pienen määrän rahaa menettäneet. Tuntomerkit sain heiltä ja tiedon tapahtumapaikasta. Valitettavasti tälläkin kertaa ei hirveästi tehtävää jäänyt. Kävin koko ostoskeskuksen muutaman kerran läpi puhtaasti etsien kyseistä parivaljakkoa, mutta olivat ehtineet poistumaan. Kunpa ihmiset tulisivat heti sanomaan, niin olisi helpompi puuttua tilanteisiin.

Kolmantena nousi muutaman turistin ilmoitus hylätystä laukusta. Heidän kertoman mukaan henkilö oli vain jättänyt laukun keskelle käytävää ja poistunut. Laukkua lähdin siitä sitten tutkimaan ja pahin saatiin heti suljettua pois, koska laukusta löytyi vain tavallista käyttötavaraa. Myöhemmin laukku löysi omistajansa vielä ja laukun omistaja paljastui arviolta 12-13 vuotiaaksi tytöksi. Liekö maailmaa järisyttäneet terroriteot saaneet ihmiset varpaillensa, kun ilmoituksen tehneiltä sai sellaisen kuvan, että pian varmasti räjähtää.

Kaiken kaikkiaan hyvin erilainen kokemus kuin viikon takainen ostoskeskus. Mielestäni toimiva työympäristö ja kaikelle tekemiselle löytyy selkeä tarkoitus. Taas on vaikeampi tehdä suurempaa vertailua Suomen oloihin, kun tiedot ovat vain kollegoilta kuultua ja veikkaan niissä tarinoissa aina olevan vähän värikynää mukana. Tästä päivästä sai kuitenkin hyvän vertailukohdan, jos tulee jossain vaiheessa siirryttyä piiristä paikkarin hommiin ostarille.