Viimeinen ristiretki

Tässä vierähtikin sitten tovi. Viimeisen postauksen paikka, kun alkaa asiat olemaan käsitelty pään sisällä. En nyt ehkä enempää viimeisestä viikostani Maltalla kerro, koska kohde oli sama ja mitään suureellista ei tapahtunut. Pieniä väärinkäsityksiä vain vuorojen suhteen, mutta niistä selvittiin. Enemmän ehkä kerron paluustani Suomeen, koska se oli yllättävän raskasta ja nyt vasta alkaa pää olemaan kasassa reissun jälkeen.

Noin pitkä aika kaukana kotimaasta ja rakkaista ihmisistä on henkisesti todella raskasta. Maltalla sitä ei edes juuri tullut ajateltua, kun oli työt ja ne vei aikaa paljon. Ensimmäinen viikko Suomessakin meni vielä samaan putkeen, kun juuri vapaita hetkiä ei ollut. Niin sitä voi myös olla lähelläkin kaukana rakkaista. Ensimmäiset vapaat kun iski, niin meni pää täysin jumiin. Muutaman kuukauden ikävä ja kaikki purkamattomat ja kesken jääneet asiat rysähti kerralla. Vaikka olenkin henkisesti vahva ja paljon nähnyt ja kokenut, niin tämä tuli täysin puskista. En ikinä olisi odottanut, että arkeen ja omaan elämään palaaminen voi olla niin vaikeaa. Kesä kuitenkin oli lyhyt ja aika meni muutenkin nopeasti.

Viimeiset pari viikkoa on mennyt totaalisessa sumussa ja töissäkin autopilotti on ollut päällä. Todella huono asia tällä alalla. Koko ajan pitäisi olla valppaana ja havainnoida asioita. Oli jopa todella turhauttavaa olla töissä, koska ajatusta ei vaan saanut kasaan, vaikka kuinka yritti. Sen lisäksi tämä on odottanut ja näyttötilaisuutta pukannut. Myös kesken jääneitä tutkimuksia terveyden saralta aloitellaan taas ja realiteetit alkaa muistumaan mieleen. Nyt on vaan lähdettävä asia kerrallaan eteenpäin ja tästä postauksesta alkaa taas lankojen hamuaminen omiin käsiin.

Tästä tulikin työharjoittelun lisäksi tutkimusmatka omaan pääkoppaan. Raskas hetki, mutta entistä vahvempana taas eteenpäin!

Enempää en itsestäni saa nyt irti ja lopetan tämän blogin lainaamalla erästä vanhaa suomalaista laulua. "Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa ja lentää siivin valkein niin kuin joutsen"

Viikonloppu Bay Streetillä

Harjoittelun viimeinen viikonloppu pyörähti mukavasti tutussa paikassa. Takana on pelkästään yövuoroja ja nukkumista, niin blogi sai odottaa. Lähtökohtaisesti uusia asioita ei enää tule vastaan ja alkaa löytymään rutiini juuri sopivasti ennen lähtöä.

Omassa mielessä koko viikonloppu on samalla filmillä, niin en lähde tällä kertaa erottelemaan päiviä erikseen. Ensimmäisenä huomiona edellisestä kirjoituksesta, että paloturva-asioita ei ollut korjattu yhtään ja tämä on kyllä tuttua jo Suomen päästä, että asiat etenevät todella hitaasti.

Koen ehkä paremmaksi niputtaa nämä viimeiset päivät myöhemmin, koska myös tämän viikon vuorot ovat samassa paikassa ja pääsen kerralla kirjoittamaan kunnolla kaikki asiat.

Palojuttuja

Maanantain puolella mennään kirjoituspäivästä huolimatta. Paikkana tuttu Bay Street. Päivä hyvin saman tyyppinen kuin aikaisemmat. Aloitus oli poikkeava ja keskityn tässä tekstissä siihen. Tein kierrosta managerin ja paloturvallisuusasiantuntijan kanssa. Kierroksen aikana kävimme läpi kaikki kompleksin ja hotellin palo-ovet.

Useat ovet vaativat huoltoa tai jopa kokonaan oven vaihtoa. Hotellin puolella uudemmassa osassa vaikutti rakennusurakoitsija säästäneen väärässä paikassa ja monet ovien karmeista oli kiinnitetty parilla ruuvilla. Tästä luonnollisesti seuraa se, että karmit liikkuvat ja ovet eivät sulkeudu kunnolla. Monen oven salpa oli tarkoituksellisesti jumitettu auki paperinpalalla. Suomessa näkee myös vastaavaa, mutta ei ehkä ihan näin suuressa mittakaavassa. Hieman jäljessä siis täällä tuo paloturvallisuus.

Huomauttelin kierroksen aikana myös monista muista riskeistä. Palo-osastointi on monessa paikassa rikottu läpivientiä tehdessä. Läpivientejä ei ole välttämättä tiivistetty mitenkään tai on käytetty tavallista polyuretaania tiivisteenä. Kyseessä on siis voimakkaasti palava materiaali. Tulipa vastaan myös vaihejohtoja, joiden eristys on pettänyt, eli kupari esillä. Huomautuksia annoin myös kuvuttomista loisteputkivalaisimista, jotka olivat pölyn peitossa.

Viikonlopun vietän jälleen samassa paikassa ja ajattelinkin tehdä oman kierroksen ja katsoa, että onko asioihin jo puututtu. Palo-ovia tuskin on vielä korjattu, mutta ehdottomasti esimerkiksi sähköjohdot olisi pitänyt jo korjata. Positiivista palautetta on myös annettava. Alkusammutuskalustoa on tarpeeksi ja ne ovat kunnossa. Bay Streetillä tehdään tarkastus kerran kuukaudessa omasta toimesta ja vuosittain viranomaiset tekevät tarkastuksen. Nopeasti ajateltuna tulee Suomesta montakin paikkaa, jossa tämä asia hoituu huomattavasti heikommin.

Kaksi yötä Bay Streetillä

Perjantai ja lauantai yöt vierähti Bay Streetillä. Vilkas paikka kyseessä, koska lähistöllä on runsaasti baareja ja osa on auki jopa aamu seitsemään. Omat työtehtävät liittyivät lähinnä partiointiin kauppakeskuksen ja hotellin puolella.

Perjantaina alkuun heti käytiin sulkemassa osia kauppakeskuksesta, jotta partiointialuetta saadaan pienemmäksi. Suurin osa keskuksesta on kuitenkin avointa tilaa ja ihmisiä oleskelee siellä ympäri vuorokauden. Myös parkkihalli ja ulkona sijaitseva pysäköintialue ovat käytössä ympäri vuorokauden. Perjantai sujui kohtalaisen rauhallisesti ja ongelmia ei tullut vastaan. Vessoja kyseltiin jatkuvasti ja perjantaina keskuksen yleiset vessat oli suljettu jo yhdeltätoista ja tästä moneen kertaan saimme kuulla yön aikana. Yksi amerikkalainen herra olisi jopa maksanut 100 dollaria vessan avaamisesta, mutta joutui nyt etsimään käymälän jostain muualta.

Lauantai sujui samankaltaisesti, mutta keskuksessa oli yksi baari auki yhteen asti ja vessat myös sen myötä. Baarin alueelle keskitettiin partiointia, jotta saadaan ennalta ehkäistyä mahdollisia ongelmia. Baarista kuitenkin eksyi eräskin herra rappukäytävään päästelemään nesteitä kropastaan ulos. Jäätyään kiinni oli kovin vihaisen oloinen ja lopulta väitti omistavansa 40% paikasta. Kuunneltiin valituksia rauhassa ja lopulta herra lähti itsestään liikkeelle. Alkuillasta myös oli pieni välikohtaus, kun hotellin asukas päätti heittää pirtelönsä huoneen ikkunasta ulos. Pirtelö lensi suoraan ravintolan terassille ja pari asiakasta otti osumaa. Kollegan kanssa saimme tiedon mistä ikkunasta pirtelö oli heitetty. Tutkimme asiaa ja löysimme yhden erehdyksen jälkeen oikean huoneen, mutta asukas oli liuennut jo paikalta. Jäi siis selvitykseen tämä tilanne.

Tässä onkin aika iso ero Suomeen ja itsestä tuntui todella väärältä mennä hotellihuoneisiin, koska Suomessa olisi tullut rikottua kotirauhaa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään hirveä rikos. Kaiken kaikkiaan jatkuu edelleen samalla tavalla, että aina minun vuorot ovat rauhallisia ja mitään ihmeellistä ei tapahdu. Toisaalta tietysti hyvä asia, mutta jää paljon myös näkemättä, kun tulee nähty vartijoiden toimintaa vain normaalitilanteissa. Vielä kaksi viikkoa aikaa ja toivottavasti saisin edes yhden vilkkaan vuoron. Ensimmäinen yritys onkin huomenna, kun on 12h vuoro Bay Streetillä.

Kohti ensimmäistä yövuoroa

Muisti on selvästi hyvä, mutta lyhyt. Elin siinä uskossa, että kirjoitin jo viime lauantaista, mutta näköjään olen nähnyt unta tai muistan muuten omiani.
Kerrataan nyt alkuun siis se viime lauantai Bay Streetillä. Kyseessä oli ensimmäinen normaalin mittainen vuoro, eli 12 tuntia oli pituutta. Tällä kertaa partioin hyvin pitkälle koko päivän yleisissä tiloissa. Askeleita kertyi hulppeasti yli 37 000.

Päivän mielenkiintoisin episodi sijoittui heti päivän alkuun, sillä vessojen tarkistuksen yhteydessä naisten puolelta löytyi sammunut mies. Sen verran kuutamolla oli herättyään, että avaimiaan yritti kovasti tarjota. Lopulta askellus alkoi sujumaan ja suuntakin löytyi, niin päästettiin herra jatkamaan matkaansa.

Minulla oli siis kolmas päivä kyseisessä paikassa ja tunnin partioinnin jälkeen löysin eksyneen kollegan, joka oli tulossa ensimmäistä kertaa Bay Streetille vuoroon. Pääsin tässä kohtaa myös perehdyttämään. Käytännössä siis näyttämään paikat ja esittelemään ihmisiä. Illalla pitikin napata taksi kotiin, kun busseja ei näkynyt tai kuulunut.

Nyt siis tällä hetkellä juuri istun bussissa ja suunta on kohti Bay Streettiä, jossa odottaa ensimmäinen yövuoro Maltan puolella. Siitä sitten lisää huomenna tai viimeistään sunnuntaina, jos muisti ei petä uudestaan yhtä pahasti.

Kauppoja, kauppoja, kauppoja...

Nyt paketoidaan kevyet kolme päivää kerralla. Tiistaina oli vapaapäivä ja siitä ei sen enempää tässä kirjoitella. Aloitan siis keskiviikosta. Ohjelmassa oli toinen päivä Pointilla ja tällä kertaa vedettiin kymmenen tunnin setti. Päivän ohjelma ei juurikaan poikennut edellisestä. Tällä kertaa tosin juttelin huomattavasti enemmän kauppakeskuksessa töissä olevien kanssa ja aika kului hyvin nopeasti. Hiljaista oli jälleen ja suurimmat jännitykset sain, kun hukkasin oman lompakkoni. Se kuitenkin onneksi löytyi ja menetyksiä ei tullut.

Torstaina oli suuntana ensimmäistä kertaa Mosta ja toista kertaa Lidl. Saksalaiset ovat kuuluisia järjestelmällisyydestään ja täälläkin se paistaa selkeästi. Toimintamallit ja -tavat eivät poikenneet oikeastaan yhtään aikaisemmasta kokemuksesta Lidlissä.

Sitten tälle päivälle. Ehdottomasti tähän mennessä tämän viikon kohokohta. Kaupunki oli jälleen Mosta, mutta itse kohde oli Pama. Kyseessä siis supermarket/ostoskeskus. Hyvin pitkälle voidaan verrata vaikka Suomessa esiintyviin Prisman ympärille rakennettuihin kauppakeskuksiin. Toimenkuvia vartijoilla kyseisessä paikassa oli käytännössä kolme. Ensimmäinen tehtävä oli kaupan sisäänkäynnillä seurata asiakkaita ja varmistaa, että heillä ei ole mitään tuotteita mukana, joita on myytävänä kaupan sisällä. Jos tälläisiä löytyi, niin merkittiin tarralla, jotta tuotetta ei tarvitse maksaa toiseen kertaan. Toisena mainittakoon uloskäynnin luona työskentelevä vartija. Hänen tehtävänä oli luonnollisesti tarkistaa häylytysportin aiheuttamat hälytykset ja kassojen ohi kulkeneiden laukut ja reput, että ei ole mitään ylimääräistä. Lisäksi sisäkärryjen vieminen ulos estetiin myös. Kolmas vartija kiersi marketin sisällä ja tehtävä yllättäen tarkkailla asiakkaita.

Nyt pyydän anteeksi tässä kohtaa. Päivät ovat olleet pitkiä ja ajatus ei kulje, joten syvälliset pohdiskelut jäävät toiseen kertaan. Huomenna myös 12 tuntia pitkä vuoro edessä, joten siihen palaan sunnuntaina uusin voimin. Tulipas myös työvuorot jo harjoittelun jälkeiselle ajalle. Kevyt 70h tunnin viikko heti kättelyssä ja noin 24h lennon laskeutumisesta alkaa ensimmäinen vuoro. Toimii vähän paremmin vuorosuunnittelu kotimaassa, koska ensi viikon vuorot on vielä tätä kirjoittaessa saamatta.

Back to the university

Maanantaita vietetään, vaikka kirjoituspäivä onkin tiistai. Eli kuten otsikossa jo ehdin paljastamaan, niin oli kolmas päivä yliopistolla. Päivä alkoi samoissa merkeissä kuin edellinen päivä samassa paikassa. Pysäköintiä valvottiin ja tarvittaessa rengaslukolla muistettiin pysäköimissäännöistä. Edellisessä blogitekstissäni taisin erheellisesti mainita, että virhemaksu suoritetaan pankkiautomaatille. Tällä kertaa näin kuitin kunnolla ja maksuhan suoritettiin paikallisen postin toimipisteeseen, joka sijaitsee kampusalueella. Tätä tuttua kaavaa suoritettiin noin kahteen asti.

Kahden jälkeen pääsin näkemään hieman erilaista näkökulmaa yliopiston vartiointitavoista. Tässä vaiheessa paikalle paukkasi iso määrä vartijoita ja porukka hajaantui ympäri kampusta. Jokaisella parilla on omat alueensa, jossa suoritetaan kierroksia tietty määrä tietyssä ajassa. Samalla myös jatketaan pysäköinninvalvontaa. Tämä osio oli aika tuttua kauraa suomalaiselle piirivartijalle. Tehdään kierros, jonka aikana mm. varmistetaan ovien lukitukset ja tarkistetaan, että kuori on ehjä. Täällä myös kerätään ns. tägejä, jotta jää sähköinen todiste siitä, että paikalla on käyty. Tuttu juttu siis Suomesta ja tällä kertaa vertailu on sinänsä mahdotonta, sillä asiat hoituivat suurilta osin samalla tavalla. Suurin ero on silti mainittava. Suomessa piirikohteet käydään hyvin usein tarkistamassa yksin, jos ei satu oppivuorolaista osumaan kohdalle. Täällä kierrosta ei saa suorittaa yksin, vaan paikalla on oltava aina kaksi vartijaa. Ymmärrettävää lakiteknisesti, sillä näin on aina todistaja matkassa. Suomessa tähän tuskin silti mennään, koska talous ja eurot puhuvat. Katteet vedetään pieniksi ja se on aivan varmaa, että miinukselle mennään, jos kaksi vartijaa nostaa pyhälisiä samasta piiristä. Puhumattakaan, että kohdalle sattuisi vaikka sunnuntaina vietettävä vappuaatto. Jos vartiointialan TES ei ole tuttu, niin mm. edellä mainittuna päivänä tehdyt tunnit maksetaan 150% korotuksella ja mahdollisesti myös vielä yölisät päälle (1,91€/h ).

Tästä jääkin taas hyvin pohdittavaa minulle ja jokaiselle tämän lukeneelle. Suomessa vastakkain on raha ja vartijan turvallisuus sekä oikeusturva. Tällä hetkellä raha johtaa ja oma ajatukseni tästä on, että sopimuksia halutaan tehdä hinnalla millä hyvänsä ja usein se tarkoittaa liian pienellä katteella tehtyjä tarjouksia. Tämä johtaa siihen, että kaikki alan yritykset joutuu polkemaan hintoja ja tilanne pysyy ennallaan tai voi jopa huonontua. Toivon näkeväni vielä sen päivän, että vartiointiliikkeet kilpailevat sopimuksista laadulla eikä hinnalla. Vaikka vartija on turvaamassa toimeksiantajan omaisuutta ja/tai henkilökuntaa, niin se ei tarkoita, että vartija itse ei saisi olla turvassa. Sen ymmärrän, että asetamme itsemme tietoisesti alttiiksi vaaroille ja joskus voi tapahtua työtapaturmia, mutta oikeuksien käyttäminen on aina kaksipiipuinen ase. Jos paikalla ei ole kameroita tai ketään muuta, niin vartijan oikeusturva on silloin vaarassa, vaikka toimisi täysin jokaisen lakipykälän mukaan. Kahden vartijan voimin tämä ongelma ainakin poistuisi ja tapahtumilla on aina todistaja.

Puoliväli ylitetty

Nyt on reilu puolikas jo harjoittelua takana ja vähiin käy. Tämän viikon osalta on käymättä vielä torstai läpi. Perjantaina jälleen sairaalassa, mutta tällä kertaa ennalta suunniteltu hoitokäynti lääkityksen takia. Ei edelleenkään moitittavaa paikallisesta terveydenhuollosta.

Sitten siihen torstaihin. Tuon päivän vietin tutussa paikassa Bay Streetillä. Hyvin samankaltainen päivä kuin aikaisemmin, mutta tällä kertaa järkyttävä helle toi pienen lisämausteen. Osa kauppakeskusesta on siis ulkotiloja ja osa sisätiloja. Sisätilojen ilmastointilaitteet kondensoivat vettä isoja määriä ja näistä ilmoitukset tuli vartijoille, jolloin meidän tehtäväksi jäi saattaa tieto kauppakeskusten johdolle, huoltomiehelle ja siivoushenkilöstölle. Ymmärtääkseni suurin osa tiedosta kulkee vartijoiden kautta, vaikka vartijat eivät asialle voi tehdä muuta kuin myös ilmoittaa eteenpäin.

Ensi viikko tuo taas mukanaan vanhoja tuttuja sekä täysin uusia tuttavuuksia. Mikäli kaikki siis menee suunnitellusti. Paikallinen tapa tuntuu olevan, että suunnitelmat saattaa muuttua useaan kertaan matkan varrella.

Vanhan kertaamista

Pari päivää taas purettavana. Aloitetaan loogisesti tiistaista. Päivä ei sinänsä pitänyt sisällään mitään ihmeellistä. Toimistolla päiväni vietin ja suurimman osan päivästä laskin pyhäpäivien työtunteja.

Tänään oli edessä paluu yliopistolle ja parkkipirkon hommiin. Kesä aika yllättäen on hiljaista yliopistolla, mutta tällä kertaa oli kuitenkin työtehtäviä suoritettavana. Näin siis kuinka väärin pysäköityjen autojen kanssa toimitaan.

Toimintamalli oli hyvin looginen. Väärin pysäköidyn auton tuulilasista otettiin kuva ja myös yleiskuva, jossa näkyy auton rekisterinumero, malli ja sijainti. Eli todisteet tukemaan toimenpidettä. Toimenpide oli siis rengaslukon asentaminen. Lukko avataan myöhemmin maksukuittia vastaan, jonka saa pankkiautomaatista pysäköintivirhemaksun maksettuaan.

Työntekijöiden pysäköintiluvissa on yksilöintiä varten tunnistenumero ja sen perusteella yritetään ensin tavoittaa henkilö. Jos henkilöä ei saada siirtämään autoaan, niin toimitaan edellä mainitun mallin mukaan. Tässä lyhyt oppimäärä maltalaisesta pysäköinninvalvonnasta. Toki toimintamallit saattavat poiketa eri yritysten välillä.

Paluu arkeen

Niinhän siinä sitten kävi, että viime viikko vierähti sairastuvalla. Keuhkoputkentulehdus iski huolella ja välillä käytiin kirjaimellisesti vetämässä happea sairaalan puolella. Lääkkeet olivat onneksi tujut ja jälleen ollaan jaloillaan. Apteekkari joutui ihan varmistamaan lääkäriltä, että annostus meni oikein, kun oli kuulemma 20-kertainen annostus normaaliin nähden.

Tänään sitten palattiin työelämään kiinni ja pääsi kokemaan millaista Paul Blartin elämä ostarikyttänä on. Segwayta ei kyllä ollut käytössä, vaikka olisi tarpeen ollut. 30 162 askelta tuli otettua kahdeksan tunnin vuoron aikana. Tämä hyvin kuvastaa mitä tuli vuoron aikana tehtyä. Vuoron alettua kävimme ensin käynnistämässä rullaportaat ja tämän jälkeen alkoi partiointi käytävillä ja liikkeissä. Adhd-potilaana tuli käveltyä koko päivän ja paikallaan ei juuri tullut oltua. Ymmärtääkseni hieman erilainen lähestymistapa verrattuna Suomeen, jossa harjoitetaan kameravalvontaa huomattavasti enemmän.

Kirous pysyy edelleen voimissaan ja jälleen oli normaalia hiljaisempi päivä. Ehkä minun läsnäolo rauhoittaa tai jotain, kun osuu aina hiljaiset päivät omalle kohdalle. Muutamia päivän tapahtumia voisin nostaa esille. Yksi näpistäjä oli liikkeellä ja hän onnistui asiakkaan lompakon nappaamaan. Harmittavasti tieto tästä tavoitti meidät vasta reilun tunnin jälkeen ja asialle ei juurikaan voinut tehdä mitään. Asiakasta kehoitettiin kuollettamaan kaikki korttinsa ja tekemään rikosilmoitus, jotta saadaan myös mahdolliset videotallenteet käyttöön.

Toisena mainittavana asiana nousi esille kahden turistin ilmoitus Suomessakin esiintyvästä kuuromykkä-huijauksesta. Olivat ilmeisesti pienen määrän rahaa menettäneet. Tuntomerkit sain heiltä ja tiedon tapahtumapaikasta. Valitettavasti tälläkin kertaa ei hirveästi tehtävää jäänyt. Kävin koko ostoskeskuksen muutaman kerran läpi puhtaasti etsien kyseistä parivaljakkoa, mutta olivat ehtineet poistumaan. Kunpa ihmiset tulisivat heti sanomaan, niin olisi helpompi puuttua tilanteisiin.

Kolmantena nousi muutaman turistin ilmoitus hylätystä laukusta. Heidän kertoman mukaan henkilö oli vain jättänyt laukun keskelle käytävää ja poistunut. Laukkua lähdin siitä sitten tutkimaan ja pahin saatiin heti suljettua pois, koska laukusta löytyi vain tavallista käyttötavaraa. Myöhemmin laukku löysi omistajansa vielä ja laukun omistaja paljastui arviolta 12-13 vuotiaaksi tytöksi. Liekö maailmaa järisyttäneet terroriteot saaneet ihmiset varpaillensa, kun ilmoituksen tehneiltä sai sellaisen kuvan, että pian varmasti räjähtää.

Kaiken kaikkiaan hyvin erilainen kokemus kuin viikon takainen ostoskeskus. Mielestäni toimiva työympäristö ja kaikelle tekemiselle löytyy selkeä tarkoitus. Taas on vaikeampi tehdä suurempaa vertailua Suomen oloihin, kun tiedot ovat vain kollegoilta kuultua ja veikkaan niissä tarinoissa aina olevan vähän värikynää mukana. Tästä päivästä sai kuitenkin hyvän vertailukohdan, jos tulee jossain vaiheessa siirryttyä piiristä paikkarin hommiin ostarille.

Kauppakeskus tutuksi

Maanantai alkoi täysin uudella komennuksella ja aamulla löysin itseni Bay Streetin kauppakeskuksesta. Nyt on vaikea lähteä vertailemaan Suomen oloihin, koska työkokemusta kauppakeskuksen vartioinnista ei ole. Joten lähdetään liikkeelle vaikka ihan perustehtävistä. Tähän väliin silti vielä sanottava, että kirous jatkuu ja jälleen oli todella hiljainen päivä.

Aivan aamusta en tapahtumia nähnyt, koska työparini aloitti pari tuntia aikaisemmin, mutta saavuttuani kohteelle, lähdimme ensimmäisenä avaamaan kauppakeskuksessa sijaitsevan hotellin allasosastoa. Hyvin perustehtävä, lukko auki ja kierros osastolla. Kameravalvontaa teimme päivän aikana useaan otteeseen ja kulunvalvonta/avainhallinta kuului myös toimenkuvaan. Näissä ei ollut mitään ihmeellistä. Myös kierrokset keskuksessa olivat hyvin tyypillisen oloisia ja voisin kuvitella homman toimivan hyvin pitkälti samoin myös Suomessa.

Hotellin puolesta tiedän jonkun verran oman työkokemuksen perusteella ja hieman poikkeaa toimintamalli täällä. Esimerkiksi lukkiutuneen parvekkeen oven kävimme avaamassa ja Suomessa tämän olisi tehnyt hotellin henkilökunta. Kaiken kaikkiaan siis mielenkiintoinen päivä, vaikka olikin hiljainen. Jatkossa pääsen ehkä pureutumaan hieman syvällisemmin kyseiseen paikkaan, kun pääsee näkemään lisää ja näkee myös muiden vartijoiden toimintamalleja kyseisessä kohteessa.

Tiistaista ei jää paljoa kerrottavaa jälkipolville. Toimistopäivä oli kyseessä ja ensimmäisen tunnin kirjasin lähteviä kirjeitä rekisteriin. Tämän jälkeen saivat ilmeisesti tarpeekseen yskimisestäni ja niiskuttamisestani. Käsky kävi siis kotiin lepäämään. Huomenna on edessä uusi kauppakeskus, jos vointi paranee. Jäädään pitämään peukkuja.

Kolmen päivän päivitys

Menipäs aika nopeasti. Nyt onkin kolme päivää avattavana. Näistä keskiviikon ja perjantain olin toimistolla. Hieman uusia juttuja tuli, kun minun aikana oli ensimmäinen palkkapäivä. Muuten työt olivat aika paljon taas edellisiä toimistopäiviä muistuttavia. Nyt alkaa olemaan jo nämä hommat sen verran hyvin hallussa, että ei hirveästi tarvitse neuvoa enää kysellä. Tulkkausapua kylläkin tarvitsee toisinaan, kun monet papereista on käsin kirjoitettuja ja ei ole tuota farmaseutin koulutusta.

Torstai oli alkuun todella mielenkiintoinen päivä. Kohteena oli yliopisto ja pysäköinninvalvonta tehtävänä. Maltalla ei siis ole pysäköinninvalvojia erikseen saati sitten yksityisiä alan yrityksiä. Vartiointiliikkeet hoitaa tätä tehtävää monissa paikoissa. Pääsääntöisesti väärin pysäköityyn autoon laitetaan rengaslukko ja tietyn ajan kuluttua auto hinataan pois, jos auton haltija ei ole ottanut yhteyttä. Harmikseni tämä päivä sattui juuri olemaan koepäivä. Kampus oli hyvin hiljainen ja parkkitilaa oli tarpeeksi.

Päivän aikana tuli pohdittua hyvin paljon, että miten Suomessa toimisi vastaava. Toki tämä hakee vielä muotoa Suomessa ja vartiointiliikkeet tuskin hyppää tätä tehtävää hoitamaan. Ainakaan ennen kuin yksityinen pysäköinninvalvonta on paljon tarkemmin määritelty. Turva-ala kyllä laajenee joka suuntaan mihin vain pystyy, että hyvin mahdollista on tämänkin alueen haltuunotto. Vastaahan vartijat jo esimerkiksi hoivapalveluiden hälytyksiin. Vartijalta vaaditaan jo nyt todella laajaa tietämystä eri aloilta, niin mitäköhän kaikkea tähän vielä tulee lisäksi. Sitä onkin hyvä jäädä pohtimaan ja mahdollisesti palaan aiheeseen vielä myöhemmin.

Uusi viikko ja uudet kujeet

Tulipa heti päästettyä ainakin osittainen valhe suusta. Viikko ei alkanut hirveän uusilla kujeilla, sillä maanantai vierähti toimiston puolella. Hommat taas hyvin samaa sarjaa, kuin aikaisemmin toimistolla ovat olleet.

Tämä päivä sen sijaan toi mukanaan jo uutta, vaikka mukana myös vanhaa tuttua. Takana on siis vuoro Lidlissä. Kauppana hyvin samanlainen kuin Suomessa ja varmaankin myös muualla maailmassa. Uutta päivässä oli se, että kyseessä taisi olla ensimmäinen kosketus perinteiseen paikallisvartijan toimeen.

Vuoro oli hyvin lyhyt ja osui hiljainen päivä kohdalle. Mitään toimenpiteitä ei tarvinnut tehdä ja pääasiassa tuli opastettua ihmisiä kaupassa. Hyvä asia, että mitään ei tapahtunut, mutta oppimisen kannalta päivä ei tuonut eteen mitään uutta. Nyt en oikein kaivamallakaan tahdo löytää päivästä mitään sen kummallisempaa ammatillista reflektoitavaa. Toivottavasti tämä viikko toisi vielä eteen jotain, josta oppia, ideoita ja näkemystä saisi ammennettua.

Sairastelua

Tämä viikko on ollut työrintamalla hyvin hiljainen. Maanantaina pidin vapaapäivän, koska viikonloppuna tuli tunteja kohtalaisen paljon. Tiistaina toimistolla ja tehtävät sisälsivät lähinnä analogisen tiedon siirtämistä sähköiseen muotoon. Samalla hieman parantelin toimistolla käytettäviä Word ja Excel pohjaisia työvälineitä. Onneksi tietokoneet ja ohjelmistot ovat minulle hyvin tuttuja. Säästää jatkossa toimistolla aikaa, kun välineet ovat kunnossa.

Keskiviikko oli kansallinen vapaapäivä. Tutkin hieman historiaa ja kyseisenä päivänä brittisotilaat ampuivat neljä maltalaista mielenosoittajaa. Moni täällä pitää tätä tapahtumaa ensimmäisenä sysäyksenä kohti Maltan itsenäisyyttä. Ymmärrettävästi siis merkittävä päivä.

Keskiviikkona flunssa teki paluun ja oli jo silloin selvää, että torstaina en ole työkykyinen. Harmittavaa sinänsä, koska olisi ollut ensimmäinen komennus vartiointipuolelle. Tänään olisi ollut toinen kohde edessä, mutta aamulla oli parempi ottaa suunnaksi sairaala. Iso plussa terveydenhuollolle, koska eristivät minut hyvin nopeasti, jotta en altistu muiden sairauksille. Tutkivat sairaalassa veren ja ottivat röntgenkuvat keuhkoista. Mitään hälyttävää ei löytynyt. Alkava infektio, joka on nyt lääkkeillä jo hoidossa ja tästä pitäisi selvitä viikon lääkekuurilla.

Nyt vain viikonloppu lepoa, jotta on ensi viikolla kunnossa ja saa myös tänne oikeasti jotain asiaa kirjoitettavaksi. En kuitenkaan tullut tänne asti makoilemaan sängyn pohjalle, vaan oppimisen nälkä vetää kentälle!

Earth Garden -festivaalit

Nyt paketoidaan koko viikonloppu kerralla. Lähdetään ensin päivä kerrallaan ja lopuksi tulee pientä pohdintaa paikallisesta järjestyksenvalvonnasta tapahtumissa yleisesti.

Perjantai: Perjantaina päivä alkoi toimistolla normaalien juoksevien asioiden hoitamisella. Näistä en sen enempää nyt kerro, kun tehtävät ovat samoja kuin aikaisemmin tai vähintään lähes samanlaisia. Kahden aikaan kuitenkin tuli ensimmäinen kosketus kentälle, kun operatiiviselta puolelta Amerikan vahvistus Jake otti minut kyytiin ja suuntasimme Earth Gardenin alueelle. Kyseessä työnjohdollinen rutiinikierros, jonka aikana käytiin läpi kaikki pisteet, joille järjestyksenvalvojia oli sijoitettu. Vuorossa olleilta tarkistettiin, että heillä on kaikki hyvin ja onko pisteellä ollut mitään ongelmia. Alue oli loppujen lopuksi pieni, jos verrataan vaikka Suomessa järjestettävään Provinssiin. Viideltä palasimme Jaken kanssa toimistolle ja päivä loppui samalla siihen.

Lauantai: Edessä oli 12h vuoro ja sijoituspaikkana toimi bäkkärin kulkuportti. Paikalla oltiin jo hyvissä ajoin ennen vuoron alkua. Briiffaus toimenkuvaan oli aika ohkainen ja hommaa piti opetella päivän aikana. Onneksi alueella kulki jatkuvasti järjestävän tahon johtoporrasta ja heiltä sai tietoa koko ajan lisää. Pääasiallinen tehtävä oli luonnollisesti varmistaa, että bäkkärille pääsi vain artistit ja työntekijät. Yhtään ylimääräistä ei lauantain aikana edes yrittänyt päästä, joten tehtävä muodostui yllättävän helpoksi. Oppaana pääsi luonnollisesti myös toimimaan. Pieni kulttuuriero tuli vastaan tässä tehtävässä. Maltalla ei ilmeisesti ole tapana, että järjestyksenvalvoja avaa ja sulkee myös portin. Päivän aikana tuli paljon kiitosta, kun jokaiselle avasin aina portin, jos ehdin. Tästä muodostui myös yleinen huumorin aihe päivän aikana, kun osa kulki portista kymmeniä kertoja ja en antanut heidän itse avata porttia. Huolta myös pidettiin koko ajan, että minulla on kaikki hyvin ja on tarpeeksi vettä saatavilla. Päivä oli siis erittäin kuuma näin suomalaisen näkökulmasta.

Sunnuntai: Jälleen paikalla hyvissä ajoin ja päivän sijoituspaikkana oli toisen leirintäalueen pääportti. Tällä pisteellä en ollut yksin, vaan parina oli serbialainen kollega ja leirintäaluetta kiertävä järjestyksenvalvoja. Yhteistyö heidän kanssa sujui hyvin ja emme kohdanneet päivän aikana ongelmia asiakkaiden kanssa. Paikalliset vaalit ratkesivat aamupäivän aikana ja kaikkia kehoitettiin erityiseen tarkkaavaisuuteen. Maltalla poliittiset vaalit ovat siis isompi juttu, kuin Suomessa jääkiekon maailmanmestaruus. Tällä pisteellä pääasiallinen tehtävä oli hyvin samankaltainen kuin lauantaina. Kaikilta sisään pyrkiviltä tarkistettiin kulkuoikeus ja irronneet rannekkeet kehoitettiin vaihtamaan uusiin ennen kuin pääsee sisään. Kaikki portilta käännytetyt ymmärsivät syyn viimeistään asiallisen selityksen jälkeen. Vuoron pituus hieman venähti ja päivästä tuli lopulta 13,5h pitkä. Tulipa myös kohdattua yksi suomalainen päivän aikana. Englannin aksentti ilmeisesti vielä paljastaa ainakin toiselle suomalaiselle.

Summauksena vielä yleistä asiaa. Festivaalit itsessään erittäin onnistuneet ja juhlakansa oli hyvin asiallista. Leirintäalue oli todella siisti ja ihmiset siivosivat järjestään omat roskansa pois. Turvallisuuspuolella on omasta mielestäni hyvinkin paljon kehitettävää ja järjestäjät kuuntelivat mielellään suomalaisia toimintatapoja. Järjestyksenvalvojia oli mielestäni todella vähän tapahtuman kokoon nähden ja viranomaiset olivat vain kahden poliisipartion voimin paikalla. Ohjeistusta olisi luonnollisesti parannettava, jotta jokainen järjestyksenvalvoja tietäisi ensimmäisenä oman pisteensä vaatimukset ja toisekseen myös tapahtuman yleiset turvallisuuteen liittyvät ohjeet. Esimerkiksi jokaisella järjestyksenvalvojalla olisi hyvä olla tiedossa mitä eri rannekkeet ovat. Nyt oli lähinnä tiedossa ne mitä omalla pisteellä tarvitsi. Nämäkin tiedot pitivät itse kysellä ja hetkittäin organisaatio antoi myös ristiriitaisia ohjeita. Leirintäalueiden porteille olisi hyvä laittaa kaikkien nähtäville rannekkeet, joilla pääsee sisään. Näin järjestyksenvalvoja voisi aina vedota siihen ja mahdollinen kielimuurikaan ei olisi esteenä. Tässä tapahtumassa oli myös ongelmia pysäköinnin kanssa. Bussit eivät aina päässet liikkumaan omia reittejään. Tämän aiheutti se, että liikenteenohjausta ei ollut ja kukaan ei ollut organisoimassa pysäköintiä. Kyseinen ongelma johtunee järjestyksenvalvojien ja viranomaisten pienestä määrästä. Radioliikenne aiheutti minulle henkilökohtaisesti ongelmia. Suurin osa keskusteluista käytiin serbiaksi, jonka ymmärrän täysin, koska suurin osa järjestyksenvalvojista oli Serbiasta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikki radioliikenne pitäisi käydä kielellä, jota kaikki linjalla olevat ymmärtää. Tässä oli osa huomioista ja palaan myöhemmin aiheeseen, jos muistuu lisää asioita. Otamme ainakin nämä asiat myös vielä esille toimistolla.

Tämä kuva on otettu leirintäalueen portilta. Kuvassa kauppa-alue ja aidan takana on pieni lava, jonka esiintyjää väki kerääntynyt katsomaan.

Kuva otettu päälavasta lauantai-iltana. Kuvan etualalla oleskelualue, jolta voi seurata päälavan esityksiä väljemmin.

Vielä loppukevennyksenä kuva kotimatkalta. Kuvassa jälkiä vaalijuhlista. Tältä näytti kaikki kadut lähellä Vallettaa ja osa kaduista oli vielä huomattavasti pahemmassa kunnossa.

Toimistolla mennään

Tämä kirjoitus toivottavasti tulee olemaan lyhyin tämän blogin teksteistä. Tarinaa ei juurikaan ole keskiviikolta ja tältä päivältä kerrottavana.

Keskiviikko meni kokonaan toimistolla ja suurimman osan päivästä tein yhden isomman musiikkitapahtuman järjestyksenvalvojien vuorolistoja. Loppujen lopuksi yksinkertaista ja simppeliä hommaa, mutta toisaalta myös todella tärkeä osa isossa palapelissä.

Tämä päivä alkoi hieman muista päivistä poikkeavasti sillä kävin tutustumassa paikalliseen terveydenhuoltoon. Tunnin verran väänneltiin ja käänneltiin, että minulle saatiin luotua paikallinen id numero, jonka turvin lääkäri pystyi minut ottamaan vastaan. Loppu päivän vietin toimistolla. Päätehtäväksi muodostui valvontakameroita asentavien kavereiden vartioiminen.

Huomenna ehkäpä jo kentälle operatiivisen johdon kanssa edellä mainittuun musiikkitapahtumaan. Kentälle pääsyä kyllä odotan jo innolla.

Koulutusta Maltan malliin, osa 2

Tänään siis jatkettiin koulutusta ja listalla oli kaikkea kulunvalvonnasta käsisammuttimiin. Eli jälleen lyhyessä ajassa todella laaja alue eri aiheita. Onneksi tänään oli opettaja, joka käänsi aivan kaiken englanniksi, joten seuraaminen oli huomattavasti helpompaa. Nämä edellä mainitut olivat siis pelkästään aamupäivän aikana.

Ruokatauon jälkeen en palannut luokkaan, vaan siirryin jälleen toimiston puolelle hoitamaan juoksevia asioita. Tässä kohtaa oli siis jotain, joka ei varsinaisesti liittynyt koulutukseen, vaan paikalle tuli jo vartijan töitä tekeviä ja siellä käytiin heidän arkeaan läpi. Itse siis piiriä ajan Suomessa ja kokemusta löytyy jo omasta takaa, niin ei ollut tarpeellista olla paikalla.

Kolmelta aloitettiin koe ja tämä koe oli kyllä ehkä helpoin ikinä tekemäni. Voisin väittää, että oli lievä kulttuurishokki jopa, kun on Suomessa näitä kokeita tehnyt. Täällä oli siis kyllä ihan kunnon koe paperille tulostettuna, mutta laput täytettiin yhdessä koko luokan ja opettajan kanssa. Materiaalia sai käyttää ja puhelinta myös. Jos Suomessa olisin tehnyt tällä tavalla kokeen, niin suoritus olisi varmaankin hylätty toista sataa kertaa.

Summaus vielä lyhyesti tästä koulutuksesta. Hyvin saman tyyppinen kuin Suomessa. Huomattavasti lyhyempi ja asioita käydään hyvin pintapuolisesti läpi. Lait ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta eroja löytyy tarpeeksi. Koe tosiaan huomattavan erilainen. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että tämä puoli on Suomessa erittäin paljon paremmalla pohjalla. Kokeista en henkilökohtaisesti pidä, mutta kyllä tällä alalla olevat pitää minun mielestä myös testata kunnolla. Vastuu töissä on kuitenkin suuri. Myös koulutuksen pituudesta olen samaa mieltä. Kahdessa päivässä on mahdotonta käydä läpi kaikkea tarpeellista. Suomessakin meinaa jäädä juttuja käymättä, vaikka tuntimäärät ovat moninkertaiset. Ammattitutkintoa voin kyllä suositella jokaiselle alalla olevalle.

Koulutusta Maltan malliin, osa 1

Tänään tosiaan aloitin paikallisella vartijakurssilla ja kyseessä on kaksi päiväinen operaatio. Tämä kurssin pituus on ehkä suurin ero kotimaan kursseihin. Toki paljon jää aiheita myös pois, koska aikaa on aika rajallisesti.

Ensimmäiset neljä tuntia kävimme läpi lakia ja kärryillä pysyminen tuotti hetkittäin vaikeuksia, koska kouluttaja puhui ehkä 70% ajasta maltaa ja sehän minulta sujuu yhtä hyvin kuin ruotsi. Eli ei siis suju yhtään. Lakitekstit onneksi oli paperisena ja englanniksi, joten täysin hukkaan ei aika mennyt. Lähtökohtaisesti puhutaan hyvin samankaltaisesta lakipykälistä kuin Suomessa. Toki pois jää paljon esimerkiksi voimankäyttövälineistä ja vartijan vaatetuksesta lähtien. Maltan lakipykälistä löytyy taas hyvin tarkkaan mm. yksityisetsivän roolista yksityisissä turvallisuuspalveluissa.

Jälkimmäinen puolisko päivästä käsitteli karkeasti kääntäen työturvallisuutta. Tästä osasta käteen ei oikeastaan hirveästi jäänyt. Tällä kertaa nimittäin kouluttaja puhui ehkä noin 95% ajasta maltaa. Tosin varmisteli kyllä, että tiedän mistä puhutaan. Aiheet olivat kyllä sellaisia, että Suomessa koulussa istuneena pitäisi tietää jo vanhasta muistista, vaikka opetus olikin kohtuu vieraalla kielellä.

Ehkäpä huomenna olisi enemmän englantia tarjolla, niin saisi koulutuksesta irti mahdollisimman paljon. Huomisen aiheet ovat vielä hämärän peitossa, mutta koetta kaikesta päätellen pukkaa ainakin.

Ensimmäinen työpäivä

Ensimmäisen päivä töissä alkoi perjantaina yhdeksältä aamulla ja paikalla oltiin jo hyvissä ajoin. Lyhyet tutustumiset ja esittäytymiset oli luonnollisesti edessä ihan ensimmäiseksi. Työilmapiiri vaikuttaa olevan huipussaan toimistolla ja nopeasti kävikin käsky, että pitää olla kuin kotonaan.

En omissa töissäni ole päässyt tutustumaan juurikaan toimiston puolella toimintaan ja mielenkiinnolla lähdin tekemään minulle annettuja tehtäviä Johannan opastuksella. Mitään monimutkaista ei vielä annettu tehtäväksi ja päivä meni hyvin pitkälle erilaisten tietokantojen parissa. Opettavainen päivä loppujen lopuksi, vaikka hyvin pieni raapaisu vasta olikin.

Maanantaina lähden opettelemaan mm. Maltan lakia. Ymmärtääkseeni edessä on siis paikallinen vartijakurssi, joka kestää kaksi päivää. Lakihan on luonnollisesti oltava hallussa, että uskaltavat minua kentälle päästää. Joka tapauksessa kaksi ensimmäistä viikkoa menee toimistolla, jotta kulttuuri tulee tutuksi ja englannin kieli alkaa taas sujumaan, kun sen käyttö on ollut hyvin vähäistä Suomen puolella.

Ensimmäinen päivä Maltalla

Ensimmäisestä päivästä ajattelin hieman kirjoittaa jo, vaikka töissä aloitankin virallisesti vasta huomenna. Lento saapui mukavasti 31min etuajassa ja ei ollut tässä vaiheessa yhtään ikävä kotopuolen VR:ää. Kentältä sain kyydin Signal 8 Securityn autolla ja kuskina oli Joe, josta varmaan tulee kirjoiteltua myöhemmin lisää, jos polut kohtaavat vielä reissun aikana. Ensivaikutelma kaverista oli hyvä ja kämpille päästiin, vaikka oma kompassi meni sekaisin jo ensimmäisessä mutkassa.

Kämpillä oli vastassa kämppäkaveri Johanna, joka oli ottanut vapaapäivän ihan minua varten. Tai näin hän ainakin väittää. Nopeasti erilaisia käytännön asioita käytiin läpi ja sen jälkeen lähdettiin opettelemaan paikallista paikallisliikennettä. Valletta tuli tutuksi matkan aikana ja kaupoista tarttui mukaan tarpeellisia tavaroita töiden kannalta.

Huomenna olisi sitten edessä heti ensimmäinen työpäivä ja toimiston puolella mennee koko päivä. Siitä ne hommat sitten lähtee ja tämäkin blogi keskittyy siitä eteenpäin vähintään muutaman kerran viikossa lähinnä Maltaan töiden näkökulmasta. Toki saadaan varmasti myös muutama jäniskevennys joukkoon, jotta ei nyt aivan liian viralliseksi menisi.

Nopea summaus vielä. Malta ja maltalaiset vaikuttavat oikein mukavilta. Eiköhän tästä tule huikea reissu ja samalla saa vielä kartuttaa omaa osaamista aivan uudesta näkökulmasta! Kuvassa etualalla lintuperspektiivistä kotipaikkamme Marsaskala.