Viimeinen ristiretki

Tässä vierähtikin sitten tovi. Viimeisen postauksen paikka, kun alkaa asiat olemaan käsitelty pään sisällä. En nyt ehkä enempää viimeisestä viikostani Maltalla kerro, koska kohde oli sama ja mitään suureellista ei tapahtunut. Pieniä väärinkäsityksiä vain vuorojen suhteen, mutta niistä selvittiin. Enemmän ehkä kerron paluustani Suomeen, koska se oli yllättävän raskasta ja nyt vasta alkaa pää olemaan kasassa reissun jälkeen.

Noin pitkä aika kaukana kotimaasta ja rakkaista ihmisistä on henkisesti todella raskasta. Maltalla sitä ei edes juuri tullut ajateltua, kun oli työt ja ne vei aikaa paljon. Ensimmäinen viikko Suomessakin meni vielä samaan putkeen, kun juuri vapaita hetkiä ei ollut. Niin sitä voi myös olla lähelläkin kaukana rakkaista. Ensimmäiset vapaat kun iski, niin meni pää täysin jumiin. Muutaman kuukauden ikävä ja kaikki purkamattomat ja kesken jääneet asiat rysähti kerralla. Vaikka olenkin henkisesti vahva ja paljon nähnyt ja kokenut, niin tämä tuli täysin puskista. En ikinä olisi odottanut, että arkeen ja omaan elämään palaaminen voi olla niin vaikeaa. Kesä kuitenkin oli lyhyt ja aika meni muutenkin nopeasti.

Viimeiset pari viikkoa on mennyt totaalisessa sumussa ja töissäkin autopilotti on ollut päällä. Todella huono asia tällä alalla. Koko ajan pitäisi olla valppaana ja havainnoida asioita. Oli jopa todella turhauttavaa olla töissä, koska ajatusta ei vaan saanut kasaan, vaikka kuinka yritti. Sen lisäksi tämä on odottanut ja näyttötilaisuutta pukannut. Myös kesken jääneitä tutkimuksia terveyden saralta aloitellaan taas ja realiteetit alkaa muistumaan mieleen. Nyt on vaan lähdettävä asia kerrallaan eteenpäin ja tästä postauksesta alkaa taas lankojen hamuaminen omiin käsiin.

Tästä tulikin työharjoittelun lisäksi tutkimusmatka omaan pääkoppaan. Raskas hetki, mutta entistä vahvempana taas eteenpäin!

Enempää en itsestäni saa nyt irti ja lopetan tämän blogin lainaamalla erästä vanhaa suomalaista laulua. "Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa ja lentää siivin valkein niin kuin joutsen"

Viikonloppu Bay Streetillä

Harjoittelun viimeinen viikonloppu pyörähti mukavasti tutussa paikassa. Takana on pelkästään yövuoroja ja nukkumista, niin blogi sai odottaa. Lähtökohtaisesti uusia asioita ei enää tule vastaan ja alkaa löytymään rutiini juuri sopivasti ennen lähtöä.

Omassa mielessä koko viikonloppu on samalla filmillä, niin en lähde tällä kertaa erottelemaan päiviä erikseen. Ensimmäisenä huomiona edellisestä kirjoituksesta, että paloturva-asioita ei ollut korjattu yhtään ja tämä on kyllä tuttua jo Suomen päästä, että asiat etenevät todella hitaasti.

Koen ehkä paremmaksi niputtaa nämä viimeiset päivät myöhemmin, koska myös tämän viikon vuorot ovat samassa paikassa ja pääsen kerralla kirjoittamaan kunnolla kaikki asiat.

Palojuttuja

Maanantain puolella mennään kirjoituspäivästä huolimatta. Paikkana tuttu Bay Street. Päivä hyvin saman tyyppinen kuin aikaisemmat. Aloitus oli poikkeava ja keskityn tässä tekstissä siihen. Tein kierrosta managerin ja paloturvallisuusasiantuntijan kanssa. Kierroksen aikana kävimme läpi kaikki kompleksin ja hotellin palo-ovet.

Useat ovet vaativat huoltoa tai jopa kokonaan oven vaihtoa. Hotellin puolella uudemmassa osassa vaikutti rakennusurakoitsija säästäneen väärässä paikassa ja monet ovien karmeista oli kiinnitetty parilla ruuvilla. Tästä luonnollisesti seuraa se, että karmit liikkuvat ja ovet eivät sulkeudu kunnolla. Monen oven salpa oli tarkoituksellisesti jumitettu auki paperinpalalla. Suomessa näkee myös vastaavaa, mutta ei ehkä ihan näin suuressa mittakaavassa. Hieman jäljessä siis täällä tuo paloturvallisuus.

Huomauttelin kierroksen aikana myös monista muista riskeistä. Palo-osastointi on monessa paikassa rikottu läpivientiä tehdessä. Läpivientejä ei ole välttämättä tiivistetty mitenkään tai on käytetty tavallista polyuretaania tiivisteenä. Kyseessä on siis voimakkaasti palava materiaali. Tulipa vastaan myös vaihejohtoja, joiden eristys on pettänyt, eli kupari esillä. Huomautuksia annoin myös kuvuttomista loisteputkivalaisimista, jotka olivat pölyn peitossa.

Viikonlopun vietän jälleen samassa paikassa ja ajattelinkin tehdä oman kierroksen ja katsoa, että onko asioihin jo puututtu. Palo-ovia tuskin on vielä korjattu, mutta ehdottomasti esimerkiksi sähköjohdot olisi pitänyt jo korjata. Positiivista palautetta on myös annettava. Alkusammutuskalustoa on tarpeeksi ja ne ovat kunnossa. Bay Streetillä tehdään tarkastus kerran kuukaudessa omasta toimesta ja vuosittain viranomaiset tekevät tarkastuksen. Nopeasti ajateltuna tulee Suomesta montakin paikkaa, jossa tämä asia hoituu huomattavasti heikommin.

Kaksi yötä Bay Streetillä

Perjantai ja lauantai yöt vierähti Bay Streetillä. Vilkas paikka kyseessä, koska lähistöllä on runsaasti baareja ja osa on auki jopa aamu seitsemään. Omat työtehtävät liittyivät lähinnä partiointiin kauppakeskuksen ja hotellin puolella.

Perjantaina alkuun heti käytiin sulkemassa osia kauppakeskuksesta, jotta partiointialuetta saadaan pienemmäksi. Suurin osa keskuksesta on kuitenkin avointa tilaa ja ihmisiä oleskelee siellä ympäri vuorokauden. Myös parkkihalli ja ulkona sijaitseva pysäköintialue ovat käytössä ympäri vuorokauden. Perjantai sujui kohtalaisen rauhallisesti ja ongelmia ei tullut vastaan. Vessoja kyseltiin jatkuvasti ja perjantaina keskuksen yleiset vessat oli suljettu jo yhdeltätoista ja tästä moneen kertaan saimme kuulla yön aikana. Yksi amerikkalainen herra olisi jopa maksanut 100 dollaria vessan avaamisesta, mutta joutui nyt etsimään käymälän jostain muualta.

Lauantai sujui samankaltaisesti, mutta keskuksessa oli yksi baari auki yhteen asti ja vessat myös sen myötä. Baarin alueelle keskitettiin partiointia, jotta saadaan ennalta ehkäistyä mahdollisia ongelmia. Baarista kuitenkin eksyi eräskin herra rappukäytävään päästelemään nesteitä kropastaan ulos. Jäätyään kiinni oli kovin vihaisen oloinen ja lopulta väitti omistavansa 40% paikasta. Kuunneltiin valituksia rauhassa ja lopulta herra lähti itsestään liikkeelle. Alkuillasta myös oli pieni välikohtaus, kun hotellin asukas päätti heittää pirtelönsä huoneen ikkunasta ulos. Pirtelö lensi suoraan ravintolan terassille ja pari asiakasta otti osumaa. Kollegan kanssa saimme tiedon mistä ikkunasta pirtelö oli heitetty. Tutkimme asiaa ja löysimme yhden erehdyksen jälkeen oikean huoneen, mutta asukas oli liuennut jo paikalta. Jäi siis selvitykseen tämä tilanne.

Tässä onkin aika iso ero Suomeen ja itsestä tuntui todella väärältä mennä hotellihuoneisiin, koska Suomessa olisi tullut rikottua kotirauhaa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään hirveä rikos. Kaiken kaikkiaan jatkuu edelleen samalla tavalla, että aina minun vuorot ovat rauhallisia ja mitään ihmeellistä ei tapahdu. Toisaalta tietysti hyvä asia, mutta jää paljon myös näkemättä, kun tulee nähty vartijoiden toimintaa vain normaalitilanteissa. Vielä kaksi viikkoa aikaa ja toivottavasti saisin edes yhden vilkkaan vuoron. Ensimmäinen yritys onkin huomenna, kun on 12h vuoro Bay Streetillä.

Kohti ensimmäistä yövuoroa

Muisti on selvästi hyvä, mutta lyhyt. Elin siinä uskossa, että kirjoitin jo viime lauantaista, mutta näköjään olen nähnyt unta tai muistan muuten omiani.
Kerrataan nyt alkuun siis se viime lauantai Bay Streetillä. Kyseessä oli ensimmäinen normaalin mittainen vuoro, eli 12 tuntia oli pituutta. Tällä kertaa partioin hyvin pitkälle koko päivän yleisissä tiloissa. Askeleita kertyi hulppeasti yli 37 000.

Päivän mielenkiintoisin episodi sijoittui heti päivän alkuun, sillä vessojen tarkistuksen yhteydessä naisten puolelta löytyi sammunut mies. Sen verran kuutamolla oli herättyään, että avaimiaan yritti kovasti tarjota. Lopulta askellus alkoi sujumaan ja suuntakin löytyi, niin päästettiin herra jatkamaan matkaansa.

Minulla oli siis kolmas päivä kyseisessä paikassa ja tunnin partioinnin jälkeen löysin eksyneen kollegan, joka oli tulossa ensimmäistä kertaa Bay Streetille vuoroon. Pääsin tässä kohtaa myös perehdyttämään. Käytännössä siis näyttämään paikat ja esittelemään ihmisiä. Illalla pitikin napata taksi kotiin, kun busseja ei näkynyt tai kuulunut.

Nyt siis tällä hetkellä juuri istun bussissa ja suunta on kohti Bay Streettiä, jossa odottaa ensimmäinen yövuoro Maltan puolella. Siitä sitten lisää huomenna tai viimeistään sunnuntaina, jos muisti ei petä uudestaan yhtä pahasti.

Kauppoja, kauppoja, kauppoja...

Nyt paketoidaan kevyet kolme päivää kerralla. Tiistaina oli vapaapäivä ja siitä ei sen enempää tässä kirjoitella. Aloitan siis keskiviikosta. Ohjelmassa oli toinen päivä Pointilla ja tällä kertaa vedettiin kymmenen tunnin setti. Päivän ohjelma ei juurikaan poikennut edellisestä. Tällä kertaa tosin juttelin huomattavasti enemmän kauppakeskuksessa töissä olevien kanssa ja aika kului hyvin nopeasti. Hiljaista oli jälleen ja suurimmat jännitykset sain, kun hukkasin oman lompakkoni. Se kuitenkin onneksi löytyi ja menetyksiä ei tullut.

Torstaina oli suuntana ensimmäistä kertaa Mosta ja toista kertaa Lidl. Saksalaiset ovat kuuluisia järjestelmällisyydestään ja täälläkin se paistaa selkeästi. Toimintamallit ja -tavat eivät poikenneet oikeastaan yhtään aikaisemmasta kokemuksesta Lidlissä.

Sitten tälle päivälle. Ehdottomasti tähän mennessä tämän viikon kohokohta. Kaupunki oli jälleen Mosta, mutta itse kohde oli Pama. Kyseessä siis supermarket/ostoskeskus. Hyvin pitkälle voidaan verrata vaikka Suomessa esiintyviin Prisman ympärille rakennettuihin kauppakeskuksiin. Toimenkuvia vartijoilla kyseisessä paikassa oli käytännössä kolme. Ensimmäinen tehtävä oli kaupan sisäänkäynnillä seurata asiakkaita ja varmistaa, että heillä ei ole mitään tuotteita mukana, joita on myytävänä kaupan sisällä. Jos tälläisiä löytyi, niin merkittiin tarralla, jotta tuotetta ei tarvitse maksaa toiseen kertaan. Toisena mainittakoon uloskäynnin luona työskentelevä vartija. Hänen tehtävänä oli luonnollisesti tarkistaa häylytysportin aiheuttamat hälytykset ja kassojen ohi kulkeneiden laukut ja reput, että ei ole mitään ylimääräistä. Lisäksi sisäkärryjen vieminen ulos estetiin myös. Kolmas vartija kiersi marketin sisällä ja tehtävä yllättäen tarkkailla asiakkaita.

Nyt pyydän anteeksi tässä kohtaa. Päivät ovat olleet pitkiä ja ajatus ei kulje, joten syvälliset pohdiskelut jäävät toiseen kertaan. Huomenna myös 12 tuntia pitkä vuoro edessä, joten siihen palaan sunnuntaina uusin voimin. Tulipas myös työvuorot jo harjoittelun jälkeiselle ajalle. Kevyt 70h tunnin viikko heti kättelyssä ja noin 24h lennon laskeutumisesta alkaa ensimmäinen vuoro. Toimii vähän paremmin vuorosuunnittelu kotimaassa, koska ensi viikon vuorot on vielä tätä kirjoittaessa saamatta.

Back to the university

Maanantaita vietetään, vaikka kirjoituspäivä onkin tiistai. Eli kuten otsikossa jo ehdin paljastamaan, niin oli kolmas päivä yliopistolla. Päivä alkoi samoissa merkeissä kuin edellinen päivä samassa paikassa. Pysäköintiä valvottiin ja tarvittaessa rengaslukolla muistettiin pysäköimissäännöistä. Edellisessä blogitekstissäni taisin erheellisesti mainita, että virhemaksu suoritetaan pankkiautomaatille. Tällä kertaa näin kuitin kunnolla ja maksuhan suoritettiin paikallisen postin toimipisteeseen, joka sijaitsee kampusalueella. Tätä tuttua kaavaa suoritettiin noin kahteen asti.

Kahden jälkeen pääsin näkemään hieman erilaista näkökulmaa yliopiston vartiointitavoista. Tässä vaiheessa paikalle paukkasi iso määrä vartijoita ja porukka hajaantui ympäri kampusta. Jokaisella parilla on omat alueensa, jossa suoritetaan kierroksia tietty määrä tietyssä ajassa. Samalla myös jatketaan pysäköinninvalvontaa. Tämä osio oli aika tuttua kauraa suomalaiselle piirivartijalle. Tehdään kierros, jonka aikana mm. varmistetaan ovien lukitukset ja tarkistetaan, että kuori on ehjä. Täällä myös kerätään ns. tägejä, jotta jää sähköinen todiste siitä, että paikalla on käyty. Tuttu juttu siis Suomesta ja tällä kertaa vertailu on sinänsä mahdotonta, sillä asiat hoituivat suurilta osin samalla tavalla. Suurin ero on silti mainittava. Suomessa piirikohteet käydään hyvin usein tarkistamassa yksin, jos ei satu oppivuorolaista osumaan kohdalle. Täällä kierrosta ei saa suorittaa yksin, vaan paikalla on oltava aina kaksi vartijaa. Ymmärrettävää lakiteknisesti, sillä näin on aina todistaja matkassa. Suomessa tähän tuskin silti mennään, koska talous ja eurot puhuvat. Katteet vedetään pieniksi ja se on aivan varmaa, että miinukselle mennään, jos kaksi vartijaa nostaa pyhälisiä samasta piiristä. Puhumattakaan, että kohdalle sattuisi vaikka sunnuntaina vietettävä vappuaatto. Jos vartiointialan TES ei ole tuttu, niin mm. edellä mainittuna päivänä tehdyt tunnit maksetaan 150% korotuksella ja mahdollisesti myös vielä yölisät päälle (1,91€/h ).

Tästä jääkin taas hyvin pohdittavaa minulle ja jokaiselle tämän lukeneelle. Suomessa vastakkain on raha ja vartijan turvallisuus sekä oikeusturva. Tällä hetkellä raha johtaa ja oma ajatukseni tästä on, että sopimuksia halutaan tehdä hinnalla millä hyvänsä ja usein se tarkoittaa liian pienellä katteella tehtyjä tarjouksia. Tämä johtaa siihen, että kaikki alan yritykset joutuu polkemaan hintoja ja tilanne pysyy ennallaan tai voi jopa huonontua. Toivon näkeväni vielä sen päivän, että vartiointiliikkeet kilpailevat sopimuksista laadulla eikä hinnalla. Vaikka vartija on turvaamassa toimeksiantajan omaisuutta ja/tai henkilökuntaa, niin se ei tarkoita, että vartija itse ei saisi olla turvassa. Sen ymmärrän, että asetamme itsemme tietoisesti alttiiksi vaaroille ja joskus voi tapahtua työtapaturmia, mutta oikeuksien käyttäminen on aina kaksipiipuinen ase. Jos paikalla ei ole kameroita tai ketään muuta, niin vartijan oikeusturva on silloin vaarassa, vaikka toimisi täysin jokaisen lakipykälän mukaan. Kahden vartijan voimin tämä ongelma ainakin poistuisi ja tapahtumilla on aina todistaja.