Puoliväli ylitetty

Nyt on reilu puolikas jo harjoittelua takana ja vähiin käy. Tämän viikon osalta on käymättä vielä torstai läpi. Perjantaina jälleen sairaalassa, mutta tällä kertaa ennalta suunniteltu hoitokäynti lääkityksen takia. Ei edelleenkään moitittavaa paikallisesta terveydenhuollosta.

Sitten siihen torstaihin. Tuon päivän vietin tutussa paikassa Bay Streetillä. Hyvin samankaltainen päivä kuin aikaisemmin, mutta tällä kertaa järkyttävä helle toi pienen lisämausteen. Osa kauppakeskusesta on siis ulkotiloja ja osa sisätiloja. Sisätilojen ilmastointilaitteet kondensoivat vettä isoja määriä ja näistä ilmoitukset tuli vartijoille, jolloin meidän tehtäväksi jäi saattaa tieto kauppakeskusten johdolle, huoltomiehelle ja siivoushenkilöstölle. Ymmärtääkseni suurin osa tiedosta kulkee vartijoiden kautta, vaikka vartijat eivät asialle voi tehdä muuta kuin myös ilmoittaa eteenpäin.

Ensi viikko tuo taas mukanaan vanhoja tuttuja sekä täysin uusia tuttavuuksia. Mikäli kaikki siis menee suunnitellusti. Paikallinen tapa tuntuu olevan, että suunnitelmat saattaa muuttua useaan kertaan matkan varrella.

Vanhan kertaamista

Pari päivää taas purettavana. Aloitetaan loogisesti tiistaista. Päivä ei sinänsä pitänyt sisällään mitään ihmeellistä. Toimistolla päiväni vietin ja suurimman osan päivästä laskin pyhäpäivien työtunteja.

Tänään oli edessä paluu yliopistolle ja parkkipirkon hommiin. Kesä aika yllättäen on hiljaista yliopistolla, mutta tällä kertaa oli kuitenkin työtehtäviä suoritettavana. Näin siis kuinka väärin pysäköityjen autojen kanssa toimitaan.

Toimintamalli oli hyvin looginen. Väärin pysäköidyn auton tuulilasista otettiin kuva ja myös yleiskuva, jossa näkyy auton rekisterinumero, malli ja sijainti. Eli todisteet tukemaan toimenpidettä. Toimenpide oli siis rengaslukon asentaminen. Lukko avataan myöhemmin maksukuittia vastaan, jonka saa pankkiautomaatista pysäköintivirhemaksun maksettuaan.

Työntekijöiden pysäköintiluvissa on yksilöintiä varten tunnistenumero ja sen perusteella yritetään ensin tavoittaa henkilö. Jos henkilöä ei saada siirtämään autoaan, niin toimitaan edellä mainitun mallin mukaan. Tässä lyhyt oppimäärä maltalaisesta pysäköinninvalvonnasta. Toki toimintamallit saattavat poiketa eri yritysten välillä.

Paluu arkeen

Niinhän siinä sitten kävi, että viime viikko vierähti sairastuvalla. Keuhkoputkentulehdus iski huolella ja välillä käytiin kirjaimellisesti vetämässä happea sairaalan puolella. Lääkkeet olivat onneksi tujut ja jälleen ollaan jaloillaan. Apteekkari joutui ihan varmistamaan lääkäriltä, että annostus meni oikein, kun oli kuulemma 20-kertainen annostus normaaliin nähden.

Tänään sitten palattiin työelämään kiinni ja pääsi kokemaan millaista Paul Blartin elämä ostarikyttänä on. Segwayta ei kyllä ollut käytössä, vaikka olisi tarpeen ollut. 30 162 askelta tuli otettua kahdeksan tunnin vuoron aikana. Tämä hyvin kuvastaa mitä tuli vuoron aikana tehtyä. Vuoron alettua kävimme ensin käynnistämässä rullaportaat ja tämän jälkeen alkoi partiointi käytävillä ja liikkeissä. Adhd-potilaana tuli käveltyä koko päivän ja paikallaan ei juuri tullut oltua. Ymmärtääkseni hieman erilainen lähestymistapa verrattuna Suomeen, jossa harjoitetaan kameravalvontaa huomattavasti enemmän.

Kirous pysyy edelleen voimissaan ja jälleen oli normaalia hiljaisempi päivä. Ehkä minun läsnäolo rauhoittaa tai jotain, kun osuu aina hiljaiset päivät omalle kohdalle. Muutamia päivän tapahtumia voisin nostaa esille. Yksi näpistäjä oli liikkeellä ja hän onnistui asiakkaan lompakon nappaamaan. Harmittavasti tieto tästä tavoitti meidät vasta reilun tunnin jälkeen ja asialle ei juurikaan voinut tehdä mitään. Asiakasta kehoitettiin kuollettamaan kaikki korttinsa ja tekemään rikosilmoitus, jotta saadaan myös mahdolliset videotallenteet käyttöön.

Toisena mainittavana asiana nousi esille kahden turistin ilmoitus Suomessakin esiintyvästä kuuromykkä-huijauksesta. Olivat ilmeisesti pienen määrän rahaa menettäneet. Tuntomerkit sain heiltä ja tiedon tapahtumapaikasta. Valitettavasti tälläkin kertaa ei hirveästi tehtävää jäänyt. Kävin koko ostoskeskuksen muutaman kerran läpi puhtaasti etsien kyseistä parivaljakkoa, mutta olivat ehtineet poistumaan. Kunpa ihmiset tulisivat heti sanomaan, niin olisi helpompi puuttua tilanteisiin.

Kolmantena nousi muutaman turistin ilmoitus hylätystä laukusta. Heidän kertoman mukaan henkilö oli vain jättänyt laukun keskelle käytävää ja poistunut. Laukkua lähdin siitä sitten tutkimaan ja pahin saatiin heti suljettua pois, koska laukusta löytyi vain tavallista käyttötavaraa. Myöhemmin laukku löysi omistajansa vielä ja laukun omistaja paljastui arviolta 12-13 vuotiaaksi tytöksi. Liekö maailmaa järisyttäneet terroriteot saaneet ihmiset varpaillensa, kun ilmoituksen tehneiltä sai sellaisen kuvan, että pian varmasti räjähtää.

Kaiken kaikkiaan hyvin erilainen kokemus kuin viikon takainen ostoskeskus. Mielestäni toimiva työympäristö ja kaikelle tekemiselle löytyy selkeä tarkoitus. Taas on vaikeampi tehdä suurempaa vertailua Suomen oloihin, kun tiedot ovat vain kollegoilta kuultua ja veikkaan niissä tarinoissa aina olevan vähän värikynää mukana. Tästä päivästä sai kuitenkin hyvän vertailukohdan, jos tulee jossain vaiheessa siirryttyä piiristä paikkarin hommiin ostarille.

Kauppakeskus tutuksi

Maanantai alkoi täysin uudella komennuksella ja aamulla löysin itseni Bay Streetin kauppakeskuksesta. Nyt on vaikea lähteä vertailemaan Suomen oloihin, koska työkokemusta kauppakeskuksen vartioinnista ei ole. Joten lähdetään liikkeelle vaikka ihan perustehtävistä. Tähän väliin silti vielä sanottava, että kirous jatkuu ja jälleen oli todella hiljainen päivä.

Aivan aamusta en tapahtumia nähnyt, koska työparini aloitti pari tuntia aikaisemmin, mutta saavuttuani kohteelle, lähdimme ensimmäisenä avaamaan kauppakeskuksessa sijaitsevan hotellin allasosastoa. Hyvin perustehtävä, lukko auki ja kierros osastolla. Kameravalvontaa teimme päivän aikana useaan otteeseen ja kulunvalvonta/avainhallinta kuului myös toimenkuvaan. Näissä ei ollut mitään ihmeellistä. Myös kierrokset keskuksessa olivat hyvin tyypillisen oloisia ja voisin kuvitella homman toimivan hyvin pitkälti samoin myös Suomessa.

Hotellin puolesta tiedän jonkun verran oman työkokemuksen perusteella ja hieman poikkeaa toimintamalli täällä. Esimerkiksi lukkiutuneen parvekkeen oven kävimme avaamassa ja Suomessa tämän olisi tehnyt hotellin henkilökunta. Kaiken kaikkiaan siis mielenkiintoinen päivä, vaikka olikin hiljainen. Jatkossa pääsen ehkä pureutumaan hieman syvällisemmin kyseiseen paikkaan, kun pääsee näkemään lisää ja näkee myös muiden vartijoiden toimintamalleja kyseisessä kohteessa.

Tiistaista ei jää paljoa kerrottavaa jälkipolville. Toimistopäivä oli kyseessä ja ensimmäisen tunnin kirjasin lähteviä kirjeitä rekisteriin. Tämän jälkeen saivat ilmeisesti tarpeekseen yskimisestäni ja niiskuttamisestani. Käsky kävi siis kotiin lepäämään. Huomenna on edessä uusi kauppakeskus, jos vointi paranee. Jäädään pitämään peukkuja.

Kolmen päivän päivitys

Menipäs aika nopeasti. Nyt onkin kolme päivää avattavana. Näistä keskiviikon ja perjantain olin toimistolla. Hieman uusia juttuja tuli, kun minun aikana oli ensimmäinen palkkapäivä. Muuten työt olivat aika paljon taas edellisiä toimistopäiviä muistuttavia. Nyt alkaa olemaan jo nämä hommat sen verran hyvin hallussa, että ei hirveästi tarvitse neuvoa enää kysellä. Tulkkausapua kylläkin tarvitsee toisinaan, kun monet papereista on käsin kirjoitettuja ja ei ole tuota farmaseutin koulutusta.

Torstai oli alkuun todella mielenkiintoinen päivä. Kohteena oli yliopisto ja pysäköinninvalvonta tehtävänä. Maltalla ei siis ole pysäköinninvalvojia erikseen saati sitten yksityisiä alan yrityksiä. Vartiointiliikkeet hoitaa tätä tehtävää monissa paikoissa. Pääsääntöisesti väärin pysäköityyn autoon laitetaan rengaslukko ja tietyn ajan kuluttua auto hinataan pois, jos auton haltija ei ole ottanut yhteyttä. Harmikseni tämä päivä sattui juuri olemaan koepäivä. Kampus oli hyvin hiljainen ja parkkitilaa oli tarpeeksi.

Päivän aikana tuli pohdittua hyvin paljon, että miten Suomessa toimisi vastaava. Toki tämä hakee vielä muotoa Suomessa ja vartiointiliikkeet tuskin hyppää tätä tehtävää hoitamaan. Ainakaan ennen kuin yksityinen pysäköinninvalvonta on paljon tarkemmin määritelty. Turva-ala kyllä laajenee joka suuntaan mihin vain pystyy, että hyvin mahdollista on tämänkin alueen haltuunotto. Vastaahan vartijat jo esimerkiksi hoivapalveluiden hälytyksiin. Vartijalta vaaditaan jo nyt todella laajaa tietämystä eri aloilta, niin mitäköhän kaikkea tähän vielä tulee lisäksi. Sitä onkin hyvä jäädä pohtimaan ja mahdollisesti palaan aiheeseen vielä myöhemmin.

Uusi viikko ja uudet kujeet

Tulipa heti päästettyä ainakin osittainen valhe suusta. Viikko ei alkanut hirveän uusilla kujeilla, sillä maanantai vierähti toimiston puolella. Hommat taas hyvin samaa sarjaa, kuin aikaisemmin toimistolla ovat olleet.

Tämä päivä sen sijaan toi mukanaan jo uutta, vaikka mukana myös vanhaa tuttua. Takana on siis vuoro Lidlissä. Kauppana hyvin samanlainen kuin Suomessa ja varmaankin myös muualla maailmassa. Uutta päivässä oli se, että kyseessä taisi olla ensimmäinen kosketus perinteiseen paikallisvartijan toimeen.

Vuoro oli hyvin lyhyt ja osui hiljainen päivä kohdalle. Mitään toimenpiteitä ei tarvinnut tehdä ja pääasiassa tuli opastettua ihmisiä kaupassa. Hyvä asia, että mitään ei tapahtunut, mutta oppimisen kannalta päivä ei tuonut eteen mitään uutta. Nyt en oikein kaivamallakaan tahdo löytää päivästä mitään sen kummallisempaa ammatillista reflektoitavaa. Toivottavasti tämä viikko toisi vielä eteen jotain, josta oppia, ideoita ja näkemystä saisi ammennettua.

Sairastelua

Tämä viikko on ollut työrintamalla hyvin hiljainen. Maanantaina pidin vapaapäivän, koska viikonloppuna tuli tunteja kohtalaisen paljon. Tiistaina toimistolla ja tehtävät sisälsivät lähinnä analogisen tiedon siirtämistä sähköiseen muotoon. Samalla hieman parantelin toimistolla käytettäviä Word ja Excel pohjaisia työvälineitä. Onneksi tietokoneet ja ohjelmistot ovat minulle hyvin tuttuja. Säästää jatkossa toimistolla aikaa, kun välineet ovat kunnossa.

Keskiviikko oli kansallinen vapaapäivä. Tutkin hieman historiaa ja kyseisenä päivänä brittisotilaat ampuivat neljä maltalaista mielenosoittajaa. Moni täällä pitää tätä tapahtumaa ensimmäisenä sysäyksenä kohti Maltan itsenäisyyttä. Ymmärrettävästi siis merkittävä päivä.

Keskiviikkona flunssa teki paluun ja oli jo silloin selvää, että torstaina en ole työkykyinen. Harmittavaa sinänsä, koska olisi ollut ensimmäinen komennus vartiointipuolelle. Tänään olisi ollut toinen kohde edessä, mutta aamulla oli parempi ottaa suunnaksi sairaala. Iso plussa terveydenhuollolle, koska eristivät minut hyvin nopeasti, jotta en altistu muiden sairauksille. Tutkivat sairaalassa veren ja ottivat röntgenkuvat keuhkoista. Mitään hälyttävää ei löytynyt. Alkava infektio, joka on nyt lääkkeillä jo hoidossa ja tästä pitäisi selvitä viikon lääkekuurilla.

Nyt vain viikonloppu lepoa, jotta on ensi viikolla kunnossa ja saa myös tänne oikeasti jotain asiaa kirjoitettavaksi. En kuitenkaan tullut tänne asti makoilemaan sängyn pohjalle, vaan oppimisen nälkä vetää kentälle!